Lisää pakkomielteitä

1991 Donna käveli Lido di Jesolon pääkatua pitkin ja tuli katsoneeksi liian pitkään yhden kultasepänliikkeen ikkunaa. Sieltä kutsui kelta- ja valkokultainen kaulakoru. Aikaahan on siitä jo kauan, mutta ostopäätökseen aikaa ei tainnut päivää pidempää kulua. Logiikka oli tietenkin se, että ammattia vaihtaessa viimeiselle kuukausipalkalle piti keksiä näyttävä käyttö. Samalla tavallahan motivoidaan sulhasten vihkisormusbudjettisuunnittelua, sanahirviö ihan omasta sanakirjasta.
Jokunen aika myöhemmin olimme pikalomalla Milanossa ja ketju sai seurakseen mukavan epäsymmetrisen tähden, joka tuossa kuvauksen kunniaksi irtosi liitoksistaan. Onneksi turvallisissa studio-olosuhteissa. Tähti on Pitti&Sisi-tuotantoa ja huomaan omistavani useampia koruja heidän kokoelmistaan.
Tämän vuosituhannen puolella kulta materiaalina ei näytä inspiroineen edes Italiassa, kun en ole menettänyt Visa-korttini kontrollia sen suhteen. Ovatko korut sitten enemmän "contemporary" ja kulta out?

Lido di Jesolo was my favourite Italian resort years ago. 1991 I browsed the main street and found this beautiful gold chain. I almost immediately decided to invest my last salary (as an employee jumping into entrepreneurship as a photographer and freelance journalist) into something you cannot forget. The chain is hollow and fortunately has no visible damages after all this time. The star also had an immediate relationship with my Visa Card. I found it a little later from Milan (which is not my favourite top 100 places in the world). When I photographed these pieces the star broke. If it had done the same thing in action, I would have dropped it and actually I was lucky...
For some reason gold has become out of date and jewelry is nowadays more contemporary. My biggest favourite is the Italian Rebecca. They had a beautiful outlet in Florence but it had closed down sometime during last year.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight